On armoa tuntea Jumala

Lisääntyköön teillle armo ja rauha Jumalan ja Jeesuksen, meidän Herramme, tuntemisessa. Näin Pietari aloitti kirjeensä muukalaisille, jotka asuvat hajallaan ja näin hän kirjoitti myös meille! Jumala ei vie meitä vaatimuksiin! Olen usein kuullut uskovien valittavan siitä, että eivät lue sanaa tarpeeksi, eivät rukoile tarpeeksi… ja olen kuullut myös jonkun kertovan näin: ”Kun en aamulla muistanut rukoilla, niin minun päiväni meni ihan pilalle ja tälläinen onnettomuus tapahtui minulle.”

ONKO meidän Jumala tälläinen, että Hän siunaa ja varjelee meitä, vain sen mukaan, kuinka paljon jaksamme rukoilla? Ja jos unohdamme rukoilla niin varmasti jotain pahaa tapahtuu!?

Onko vai oliko meidän maallinen isä sellainen, että hän seurasi koko ajan meitä mistä saisi kurittaa? Ei minun isäni ollut sellainen. Eikä meidän Taivaallinen Isäkään ole sellainen. Eikä Raamatun lukeminen ole ”pakollista”, emmekä lue sitä Jumalan takia niin, että ”minun täytyy.”

Olen kiitollinen siitä ajasta nyt, kun luin nuorempana Raamattua ja tutkin sitä, ja se jäi mieleen. En lue Raamattua Jumalan takia, vaan itseni takia! Siinä Jumala puhuu minulle, ja Pyhä Henki opettaa meitä Jumalan sanan kautta. Jeesus sanoi:

Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.

Joh.16:15

Rukous ja Sanan luku tulisi olla meille A & O! Ravitaan itseämme Jumalan sanalla! Amen.

Otsikkokuva: Photo by Andrea Piacquadio from Pexels (kuvaa pienennetty ja rajattu)

Terveisin…