Perhe & Koti

Rukoushuoneemme tulisi olla jatke kodille. On tärkeää, että jokainen löytäisi oman paikkansa ja palvelustehtävänsä hengellisessä perheessämme, Jumalan armosta antamien kykyjen mukaan. Rakkaudellinen yhteys ja yhteyden tunne on yksi tukipilareistamme. Jokainen on omalla tavallaan arvokas, jokaisella on oma palvelustehtävä! Usko ja pelastus on yksilöllistä, mutta myös yhteisöllistä, kollektiivista, niinkuin on hengellinen elämäkin.

Rakkaus

Raamatun suurin käsky on rakkauden kaksoiskäsky; “rakasta Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseäsi”, niinkuin Vapahtajamme Jeesus opetti ja näytti koko elämänsä esimerkillään, Taivaan Isän kunniaksi. Uhrautuva rakkaus, lähimmäisestä huolehtiminen ja välittäminen, toistemme auttaminen ja tukeminen on kutsumuksemme. Evankeliumin, eli pelastussanoman kertominen tapahtuu sanallisen julistuksen lisäksi, myös sanattomasti, teoissamme. Raamatusta myös opimme, mitä on Jumalan mielenmukainen ja opettama rakkaus.

 

Jumalan SANA

Raamatun hyvä tuntemus ja Kristus-keskeisyys ovat elintärkeää yksilölle ja hengelllisesti terveelle yhteisölle! Hengellisen elämämme ravinto löytyy Raamatusta, Jumalan Henkeyttämästä ikuisesta sanasta. Sen kautta opimme tuntemaan Luojaamme ja Hänen tahtoaan yhä paremmin, erottamaan oikean väärästä, ja saamme kasvaa uskossa ja ymmärryksessä. Kristus-, ja Raamattu-keskeisyys sekä evankeliumin levittäminen ovat seurakuntamme ydinajatuksia.

Tarkemmin uskostamme ja pelastuksesta...

Kun katsomme maailmaa ja luemme uutisia, ymmärrämme hyvin nopeasti, että maailma on rikkinäinen ja paha paikka. Täällä on paljon kärsimystä, kuolemaa, sotia, sairauksia, epäoikeutta, rakkaudettomuutta jne. Näemme tässä kaikessa syntiinlankeemuksen seuraukset ja ihmisen sydämen tilan. Ihmiselle ei riittänyt se hyvä, minkä Jumala oli meille antanut ja valmistanut, vaan himoiten tahdoimme enemmän, rikkoen Jumalan käskyä, joka oli annettu meidän parhaaksemme. Tämän seurauksena menetimme meille tarkoitetun paikan ja aseman Jumalan yhteydessä, ja tämän kautta myös kuolema tuli maailmaan.

Gen.2:15-16, 3:1-24, 4:1-8…

Synti niin helposti vetää ja houkuttelee meitä, Ihmisen syntiinlangenneen luonnon vuoksi; sairastuttaen meitä hengellisesti, sielullisesti (psyykkisesti) ja jopa fyysisesti. Jokainen ihminen on tehnyt pahoja, Jumalan hyvän tahdon vastaisia asioita, rikkoen itseämme ja lähimmäisiämme, epäkunnioittaen elämän lahjaa ja sen antajaa, ollen Jumalan kirkkautta vailla. Mikään synti ei pääse Pyhän Jumalan täydellisesti hyvään läsnäoloon, sillä se ei sitä kestä. Meissä on kuitenkin sisäinen kaipuu takaisin Hänen yhteyteen ja täyteyteen, johon meidät onkin luotu. Monin tavoin yritämme tätä kaipuuta ja yhteyttä täyttää mitä erilaisin keinoin, ja turruttaa siitä johtuvaa ahdistusta, jopa Jumalan hyvillä ja hyväksi tarkoitetuilla asioilla; käyttäessämme niitä kuitenkin vääristyneesti, niin, että ne jopa saavat Jumalan paikan meidän elämässä, muuttaen hyväksi tarkoitettu pahaksi, orjuuttaen meitä. Mikään muu kuin Jumala; Rakkauden, Valon ja Elämän lähde, ei voi koskaan tuoda todellista, syvää hengellistä täyteyttä ja tyytyväisyyttä. Jumala on myös meidän synnistä hengellisesti sairastuneiden ihmisten parantaja. Oikeudenmukainen Jumala vaatii hyvityksen kaikista rikkomuksista mitä olemme tehneet ja rangaistuksen pahoista teoista. Emme siis ole vain velkaa Jumalalle, vaan Hänen vihansa on päällämme, pahojen tekojemme, ja niiden sallimisen tähden. Emme voi antaa Jumalalle mitään maksua rikkomuksistamme, sillä Hän on kaiken todellinen omistaja.

Gen.4:10, Ecc.1:13-14, 5:9-11, 6:7, 7:29-30, 8:16-17, 12:8-14, 1Joh.4:8, 1Tim.6:10, 1Joh.2:16-17, Matt.5:21-48, 9:12, Joh.3:36, Mark.2:17, Rom.1:18, 3:23, 5:12, 14, 7:21, 11:34-36. Jam.1:14, 15, 5:14-16, Prov.5:30, Heb.9:22, Ex.30:20-21, 1Cor.10:26, Ps.42:2, 49:8, Deut.10:14, Col.2:10… 

Jeesus on ainoa joka koskaan on ollut lankeamatta syntiin, täyttäen Jumalan lain määrityksen hyvästä, ja täten ainoa joka voi sovittaa meidän velkamme, ollen virheetön uhrikaritsa, ja sijaiskärsijä, edustaen ”toisena Aatamina” (ihmisenä) koko ihmiskuntaa, palauttaen synnin rikkoman yhteyden Jumalaan, elämämme todelliseen lähteeseen, kaiken Luojaan.

Ex.12:3-15, Lev.3:7-22, Rom.5:1, 10, 8:3, Joh.14:6, 1Cor.15:22, 45, 2Cor.5:21, Joh.1:29, Heb.10:20, 1Pet.3:18, Isa.42:5… 

Pelastus on lahja Jumalalta, armoa, jota emme ole ansainneet, ja johon Jumala ihmistä kutsuu vastaanottamaan uskossa. Jumala rakkaudestaan syntistä ja pahaa ihmistä kohtaan vuodatti verensä Golgatan keskimmäisellä † ristillä, Pojassaan, lunastaen ja sovittaen maailman itsensä kanssa, täyttäen oikeudenmukaisuuden ja lain vanhurskauden vaatimuksen. Raamattu sanoo, että ”joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen…”, kun uskossa käännymme (kääntymys) rukoillen Jumalan puoleen, tunnustaen ja anteeksi pyytäen (katumus) syntejämme, ja uskomalla (usko) Jeesukseen pelastajana ja Herrana, ja ristillä tapahtuneeseen sovitustyöhön, ja Hänen ylösnousemukseensa; eli evankeliumiin; saamme syntimme anteeksi, tulemme puhdistetuksi verivelasta, ja puetuksi Kristukseen, vanhurskautemme vaatteeseen, ja uskosta menemme kasteelle (ulkoinen), jossa veteen upottamalla, kastamalla Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimessä Jeesukseen, mm. tulemme Jeesuksen opetuslapsiksi, yhdymme Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, pyydämme hyvän omantunnon… ym. Jeesus kastaa (sisäinen) meidät uskon kautta myös Pyhällä Hengellä. Kihlaudumme myös Jeesukselle, ja astumme uuteen liittoon Jumalan kanssa.

Eph.2:8, Rom.3:22, 24, 28, 5:8, 6:4, 8:4, 13:14, Mark.1:8, 14:12, 16:16, Joh.3:16, 19:30, 20:28-29, Zec.12:10, 1Cor.6:11, 12:13, 15:1-7, 2Cor.5:19, 11:2, 1Tim.2:3-4, Prov.3:34, 28:13, Heb.9:14-22, 11:6, 13:12, Isa.45:22, Ez.7:23, 1Joh.4:10, Rev.19:8,  1Pet.3:20-21, Matt.3:11, 28:19, Col.2:12, Act.2:16-18, 38, 3:19, 10:47, 18:24-28, 19:1-6, 20:28… 

Jumalan Pyhä Henki, Totuuden Henki, asuttaa uskovan, ja meistä tuleekin Pyhän Hengen eläviä temppeleitä. Pyhää Henkeä kutsutaan myös toiseksi Puolustajaksi, jonka Jeesus lähetti tykömme, astuessaan (takaisin) Taivaaseen. Hän (P.H.) mm. opettaa, sanoo, puhuu, ohjaa, auttaa, rukoilee… Hän kirkastaa Kristusta, ei koskaan itseään, Isän kunniaksi. Hän jakaa hengellisiä lahjoja, tahtonsa mukaan, itsemme ja muiden rakennukseksi ja avuksi uskonvaelluksessamme; uskomme Pyhän Hengen armonlahjojen ja ihmeiden olevan samalla tavalla käytössä kuin seurakunnan apostolisessa ajassa, unohtamatta kuitenkaan, että kaikki tulee koetella Raamatun sanan valossa; henget, profetiat ja opetukset jne. Emmekä saa mennä yli sen mikä kirjoitettu on, mm. ylpistymisestä johtuvien riitaisuuksien välttämiseksi! Sillä monta väärää profeettaa on maailmassa, susia lammasten vaatteissa, harhaopettajia, vääriä voideltuja, ja voimia, tullen jopa Kristuksen nimessä, ollen mm. sielullisia tai toisesta hengestä, eksyttäen uskovan, jos mahdollista. Hengellisesti, ylhäältä uudestisyntyneellä uskovalla on tästä merkkinä muuttunut, Hengen hyvää hedelmää tuottava elämä, ja uusi luonto, jolle synnin ei tulisi enää olla luonnollista. Pyhä tarkoittaa kirjaimellisesti ”erotettua”, ja pyhinä olemmekin ”Herran omaksi- maailman hengestä erotettu”. Emme tee hyviä tekoja, koska haluamme pelastua, vaan koska olemme pelastuneet, ja pelastumassa, ja Jumalan antama uusi (hengellinen) sydän ja ennallistunut luontomme sitä halajaa, rakkaudesta Luojaa ja luotua kohtaan. Nyt Jumalan Henki meissä yhtyy Jumalan hyvään rakkauden lakiin, ja tahtoon, jonka mukaan ”vanha lihamme” (syntiinlangennut luontomme) ei pysty, eikä halua elää, mutta uusi luontomme, ja henki meissä tätä haluaa, Jumalan, pelastajamme kunniaksi. Emme ole enää itsemme omat, vaan kuulumme Kristukselle, ja meistä tulee Jumalan lapsia, adoption kautta. Henki muuttaa meitä Kristuksen kaltaiseksi enemmän ja enemmän, kunhan emme unohda sitä kuvaa jonka näämme. Lihamme ”mieli” ei kuitenkaan uudistu, vaan sisäinen ihmisemme. Tämä vuoksi kilvoittelemme uskossa ja Hengellä täyttyen ja siinä vaeltaen, kuoletamme lihan mielen, himon. Kristuksessa olemme vapaita synnin orjuudesta, varoen, ettemme anna itseämme houkutella uudelleen lihan himon orjuuteen. 

Gen.1:1-3, Lev.20:26, Deut.13:1-3, 18:22, Ps.33:6, Luk.3:22, 6:35, 12:12, 13:24, Joh.3:3, 4:24, 5-22, 14:16, 26, 15:26, 16:13, 1Cor.2:10-16, 4:6, 6:19, 8:3, 9:24, 12:4-11, 13:8-10, 12, 14:12, 2Cor.3:18, 4:13, 16, 9:7, 11:4, Matt.7:5, 24:5, 11, 23-24, (kristuksia; heb. voideltuja), 2Thes.2:10-12, Mark.13:22, Rev.2:2, 1Pet.2:1-12, 2Pet.1:1-4, 2:18-22, Gal.5:16-25, Eph.1:5, 3:16, 5:18, Jam.1:21-24, 1Joh.4:1, 7, 20, 5:3, 2Joh.1:6, Gal.5:14-25, Phil.2:13, Tit.2:12, 3:3-7, 1Tim.4:10, 6:12, 2Tim.4:7, Heb.12:1, Jud.1:3, 1Pet.1:17, Act.1:16, 2:4, 11:14-15, 17:11, 20:30, Rom.2:29, 5:5, 7:9-25, 8:5-11, 15-16, 23, 26, 8:1-14, 13:8… 

Synnin teko ei ole vain siinä, että teemme väärin, vaan siinä, että jätämme tekemättä minkä tiedämme oikeaksi. Tehdessämme tietoisesti syntiä, murehditutamme Pyhän Hengen meissä, ja ikäänkuin likaamme Jumalan meille antaman (Vanhurskauden) Hääasun. Jumalan armo on siinä, että saamme kuitenkin langettuamme katua, pyytää sitä anteeksi, hyläten tämän synnin ja jatkaa matkaa ”Jeesus – tiellä”, puhdistetulla Hääasulla. Jos jatkamme synnissä elämistä, paadutamme ”uuden sydämemme”, ja teoillamme kiistämme Jeesuksen. Lopulta tämä johtaa tietoiseen tai tiedostamattomaan uskosta luopumiseen, uskon haaksirikkoon, ja koska emme voi uudestaan – uudestisyntyä – emmekä Kristusta uudelleen ristiinnaulita, ei jää jäljelle kuin tuomion odotus. Hääasun lianneet, ja arvokasta lahjaa täten epäkunnioittaneet, eivät pääse Kristuksen Hääjuhliin, jossa morsian (seurakunta) kihlataan Pojalle, vaan jäävät ulkopuolelle pimeyteen, muiden kanssa, joilla ei ole oikeaa juhla-asua. Jumalan tahto kuitenkin on, että kaikki pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

Mic.6:8, Eph.4:30, Rom.6:1-23, 1Joh.2:1-6, Rev.2:5, Joh.15:10, 1Tim.1:19, Matt.22:11-12, 2Cor11:2, 1Tim.2:4, Heb.3:6-19, 6:6, 10:26, 2Pet.2:20-22, Luk.12:48… 

Uskossa Jeesukseen olemme pelastuneita, pelastumassa ja tulemme lopulta pelastumaan. Pysymällä uskon kuuliaisuudella, Pyhän Hengen voimassa ja armon voiman vaikutuksesta, Hengessä vaeltaen ja sillä täyttyen -Kristuksessa loppuun asti. Emme ole tässä yksin, vaan Jumalan Pyhä Henki auttaa meitä kaikessa, eikä mikään ulkopuolinen voima voi meitä napata Hänen käsistään. Autamme myös toinen toistamme, vahvat heikkoja, ja kantamalla toistemme taakkoja, täyttäen tällä tavoin Kristuksen lakia.

Mark.13:13, 16:16, Rom.1:16, 8:24, 26, 35, 12:5, 14:1, 15:7, Heb.3:6, 14, 4:1, 4:10-11, 14-16, 1Joh.2:5, 15, 24, 28, 3:24, Jam.1:12, Eph.5:18, Phil.1:10, 3:13, Gal.5:16, 1Pet.4:18, 2Pet.1:3, 1Joh.5:4, Gal.6:2, Matt.7:12… 

Uskomme universaaliin ”Kristus-ruumiseen”; uudestisyntyneistä uskovista koostuvaan maailmanlaajuiseen seurakuntaan (kreik. ekklesia; (ulos) kutsuttujen joukko), jossa kaikki Apostolisen uskon tunnustavat, ja Raamatulliseen pelastusoppiin yhtyvät, ovat yhtä hengellistä perhettä, huolimatta mihin paikalliseen tunnustuskuntaan kuuluvat. Pelastus on yksilöllistä, mutta myös yhteisöllistä. Olemme myös vastuussa toisistamme, sillä puuttumattomuus on välinpitämättömyyttä ja rakkauden vastakohta, jossa meidät on kutsuttu vaeltamaan. Kaiken Raamatullisen ohjauksen, neuvon ja nuhteen siis seurakuntakurin, tulee tapahtua rakkaudesta käsin, huolesta toisen sielua ja elämää kohtaan, ei vihan aseena lyöden. Vanhimmistolla on eritoten auktoriteetti, ja suurin vastuu lampaista, eli seurakuntalaisista, ja seurakunnan sisällä (Kristus-ruumiissa) tapahtuvista asioista.

1Cor.5:1-13, 6:15, 12:13, 20-27, 1Pet.2:5, Eph.2:19-22, 4:26, Matt.5:29-30, Mark.9:38-40, 1Thes.5:14, Rom.14:1, 1Cor1:2, 5:4-5, 9:22, Col.3:16, Act.20:28, Heb.12:14-15, Jud.1:22-23, 1Tim.5:20… 

Uskomme avioliiton olevan miehen ja naisen välinen pyhä liitto, suuri salaisuus; ollen vertauskuvana myös Jumalan ja ihmisen välisestä liitosta. Jumala on järjestyksen Jumala, ja tässäkin asiassa, on avioliitossa rakkaudellinen ja palveleva Jumalan luoma ja ilmoittama järjestys; Kristus on miehen pää (auktoriteetti), ja mies on naisen pää (auktoriteetti). Vaimon tulee kunnioittaa miestä ja miehen rakastaa vaimoansa. Avioliitto on elämän kestävä uhrautuvan rakkauden liitto.

Gen.1:4, Gen.2:24, Matt.19:6, Luk.16:18, Mark.10:12, 1Cor.7:1-6, 10-11, 39, 11:3, 14:33, 2Cor.11:2, 1Tim.2:12-14, Eph.5:2, 23-25, 31-33, 1Pet.3:1, 5-7, 1Tim.5:8… 

Raamattu kertoo myös paljon lopunaikojen tapahtumista. Voimme lukea niistä mm. Ilmestyskirjasta. Asian laajuuden vuoksi, emme lähde määrittelemään liian tarkasti miten ja missä järjestyksessä uskomme asioiden tapahtuvan. Maailman tilanne tulee kuitenkin pahenemaan ja pimentymään entisestään monin tavoin- varsinkin heille, jotka pitävät Raamatun totuudesta kiinni ja ovat Jeesuksen omia, vainojen tähden. Suuri luopumus tulee tapahtumaan Kristikunnassa, sotia, tauteja, merkkejä taivaassa, vääriä Kristuksia (kirj. voideltuja), vääriä profeettoja… Meidän ei tarvitse kuitenkaan pelätä, sillä iankaikkinen toivomme on Jumalan iankaikkisella kalliolla; Kristuksessa. Kun lopulta verellinen Israel, Jumalan valittu kansa, tulee vaikeiden ja kovien aikojen lopussa, kääntymään uskomaan Messiaaseensa Yeshuaan (Jeesukseen), tulee Hän takaisin, jolloin paha kukistetaan ja vangitaan. Uskomme kirjaimelliseen tuhatvuotiseen Messiaan rauhanvaltakuntaan, Jeesuksen olevan kirjaimellisesti näkyvästi Jerusalemissa, jonka jälkeen tulee viimeinen sota, ja sitten Tuomionpäivä. Vanhurskaat erotetaan Saastaisista, toiset iankaikkiseen rauhaan ja rakkauteen, täydelliseen yhteyteen Jumalan kanssa, toiset iankaikkiseen ahdistukseen, pimeyteen. Ainoastaan Jumala tietää tarkat ajat, mutta me voimme nähdä erilaisten merkkien kautta aikojen lähentyvän.

Ezek.37:25-28, Jer.33:14, 50:5, 2Sam.22:47, Joel.2:26-27, Ps.118:25-26, Luk.12:25-26, 21:25-28, 29-30, Joh.15:20, Rom.9:27, 11:3-5, 26-27, 1Cor.10:4, 15:27-28, 2Cor.1:6, 5:11, 1Pet.3:15, 2Tim.3:12, 2Thes.2:2-3, 11-12, Jer.50:20, Hos.3:5, Matt.10:28, 13:21-27, 16:25, 21:9,  24:11-13, 1Joh.4:1, 18 Rev.3:12, 6:4-17, 19:20, 20:1-15, 21:2, 8…

Raamattu kehoittaa uskovia olemaan mm. hengellisesti hereillä ja valveilla, ettemme väsyisi kesken kaiken ja jäisi matkan varrelle. Jokainen päivä on rakkauden lahjaa ja armoa Jumalalta, emmekä tiedä, koska ja mihin meidän maallinen elämä päättyy. Tämän vuoksi on tärkeää, että olemme joka päivä lähellä Herraamme, eläen kuuliaisesti rakkaudesta Herraan ja tehden hyvää lähimmäisiämme kohtaan.

Matt.25:1-13, 26:41, Mark.13:35, Luk.21:36, 1Cor.16:13, 1Pet.2:12, 5:8, Heb.4:1, 1Tim.1:18-20, Zep.2:3, Ps.105:4, Am.5:14, 1Cor.16:13-14, Jam.1:12, 21, 4:13-17…

Rukouksemme on, että saisimme kertoa mahdollisimman monelle evankeliumin rakkauden sanoman; pelastuksesta jonka Jumala on meille antanut Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme. Murehdimme niiden sielujen puolesta, jotka elävät pelastavan uskon tuolla puolen, ja samaan aikaan huudamme Apostolin tavoin; ”Maran atha!”, joka on arameaksi; Herramme tulee!

Joh.3:11-21, Jam.4:9, 1Cor.16:22-24…

Amen.

Sunnuntai

Kokous
klo: 15:00
 
Pyhäkoulu & Evankeliumin ilosanomaa

Keskiviikko

Rukoushetki
Klo: 12:00

Viivytään yhdessä rukouksessa ja rukoillaan erinäisten asioiden puolesta

Torstai

Raamattupiiri
klo: 18:00

Tutkimme & opiskelemme
Uuden Testamentin kirjeitä