Näiden tapausten jälkeen Jumala koetteli Aabrahamia ja sanoi hänelle: ”Aabraham!” Hän vastasi: ”Tässä olen”. Ja hän sanoi: ”Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle sanon”. Varhain seuraavana aamuna Aabraham satuloi aasinsa ja otti mukaansa kaksi palvelijaansa sekä poikansa Iisakin, ja halottuaan polttouhripuita hän lähti menemään siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut. Kolmantena päivänä Aabraham nosti silmänsä ja näki sen paikan kaukaa. Silloin Aabraham sanoi palvelijoilleen: ”Jääkää tähän aasin kanssa. Minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan; sitten me palaamme luoksenne.” Ja Aabraham otti polttouhripuut ja sälytti ne poikansa Iisakin selkään; itse hän otti käteensä tulen ja veitsen, ja niin he astuivat molemmat yhdessä. Iisak puhui isällensä Aabrahamille sanoen: ”Isäni!” Tämä vastasi: ”Tässä olen, poikani”. Ja hän sanoi: ”Katso, tässä on tuli ja halot, mutta missä on lammas polttouhriksi?” Aabraham vastasi: ”Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi, poikani”. Ja he astuivat molemmat yhdessä. Ja kun he olivat tulleet siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut, rakensi Aabraham siihen alttarin, latoi sille halot, sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille halkojen päälle. Ja Aabraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa. Silloin Herran enkeli huusi hänelle taivaasta sanoen: ”Aabraham, Aabraham!” Hän vastasi: ”Tässä olen”. Niin hän sanoi: ”Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi”. Niin Aabraham nosti silmänsä ja huomasi takanansa oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Ja Aabraham meni, otti oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta. Ja Aabraham pani sen paikan nimeksi ”Herra näkee”. Niinpä vielä tänä päivänä sanotaan: ”Vuorella, missä Herra ilmestyy”. Ja Herran enkeli huusi Aabrahamille toistamiseen taivaasta ja sanoi: ”Minä vannon itse kauttani, sanoo Herra: Sentähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainokaista poikaasi, minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit. Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen.”
1.Moos.22:1-18
Olen tämän kertomuksen liittänyt aina pääsiäisen tapahtumiin, Jeesuksen työhön Golgatalla. Aabrahamia koeteltiin, rakastiko Aabraham poikaansa enemmän kuin Jumalaa. Jumala ei sallinut Aabrahamin uhrata poikaansa, mutta Jumala ei säästänyt omaa poikaansa Jeesusta ristillä kuolemalta!
Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.
2.Kor.5:19-21
jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa.
Hep.7:25
Palataan vielä Aabrahamiin.
Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen.”
1.Moos.22:18
Olkaamme me myös kuuliaisia Jumalan äänelle; HÄNEN SANALLEEN! Jos sinä uskot niinkuin on kirjoitettu niin myös sinulle tapahtuu, niinkuin on kirjoitettu! Moorian vuorelle Salomo rakensi Herran temppelin, siis sama vuori, missä Aabraham kävi uhraamassa. Raamatussa ei ole ”sattumia”. Aabraham ei epäillyt Jumalan käskyä uhrata Iisak, vaan lähti liikkeelle seuraavana päivänä. Mitähän ajatuksia Aabrahamilla tuli ja oli mielessä, kun matkaa kesti kolme päivää! Ei hän kääntynyt takaisin, ja ajatellut, että ”olen kuullut tai ymmärtänyt Jumalan puheen väärin”… ei, vaan hän jatkoi matkaa. Abraham oli oppinut luottamaan Jumalaan, ja nyt se oli koetuksella. Luottaa Jumalaan on taistelua epäuskon ja usko välillä. Ihmisen ymmärrys tai järki ei voi ymmärtää Jumalan teitä, ajatuksia tai suunnitelmia.
Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa; mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
Room.5:3-5
Uskon kautta uhrasi Aabraham, koetukselle pantuna, Iisakin, uhrasi ainoan poikansa, hän, joka oli lupaukset vastaanottanut ja jolle oli sanottu: ”Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläisen”, sillä hän päätti, että Jumala on voimallinen kuolleistakin herättämään; ja sen vertauskuvana hän saikin hänet takaisin.
Hep.11:17-19
Uskon että Aabrahamin matka kotiin oli aivan toisenlainen kuin matka Moorian vuorelle. Aabraham uskoi ja luotti Jumalaan eikä joutunut häpeään. Siinä esimerkkiä meille! Siunausta päivääsi!
Hep.11:1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Hep.11:1
Otsikkokuva: Wikicommon, Testing of Abraham’s faith, Gustave Dore. Kuvaa muokattu: väriä muutettu.
Terveisin…
”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Minkä nyt elän lihassa, sen elän uskossa Jumalan Poikaan…” (Gal.2:20). Syntynyt Sallassa -50. Naimisissa, 2 lapsen ja 6 lapsenlapsen ukki. Lapsuus vietettiin Lapissa, armeijan jälkeen Ruotsiin. Uskoon tultua, kävin uskovien kasteella ja liityin Helluntaisrk:n -75, ja avioon Railin kanssa. Vaasaan muutettiin 2017, jolloin liityttiin Baptistisrk:n. Ruotsin srk:ssa toimin myös Vanhimmistossa, ja vähän kaikessa muussakin; puheenjohtajana, teetuvassa, radiotyössä, kuorossa, sananjulistajana, siivoojana, raamattu-opettajana ym… sydämellä on erityisesti Sanan opetus ja kehoitus pysyä Sanassa, kuten Pyhän Hengen tehtävä seurakunnassa!